Suomessa diagnosoidaan vuosittain noin 3 000 olkaluun yläosan murtumaa. Tyyppipotilas on yli 60-vuotias nainen, joka kaatuu olkapäälleen. Kaatumisesta seuraa vaihtelevasti joko ns. yksinkertainen ja hyväasentoinen murtuma tai hankala, pirstoutunut monikappalemurtuma. Murtumatyypityksiä eli -luokituksia on useita, mutta mikään niistä ei kerro parasta hoitokeinoa eivätkä ne ennusta hoidon lopputulosta. Vaikka murtumista on tehty runsaasti tieteellisiä tutkimuksia, ne ovat pääosin seurantatutkimuksia, eikä niistä voi vetää johtopäätöksiä hoitopäätöksien tueksi. Tieteellisesti korkealaatuisia tutkimuksia on vain muutamia, mutta niiden tulokset eivät vielä riitä yleistyksien tekemiseksi hoitomuotoja.

Eri hoitomuotojen tieteellisen näytön puutteen vuoksi Tampereen Yliopisto Sairaala (TAYS) on aloittanut Suomen Akatemian hanketutkimuksena etenevän, satunnaistetun monikeskustutkimuksen olkapään yläosan murtumista. Yhteistyökumppaneina ovat Suomessa Keski-Suomen Keskussairaala  Jyväskylästä ja Kuopion Yliopisto Sairaala (KYS).
Ulkomaisina keskuksina mukana ovat Ruotsista Karoliininen Sairaala (KS), sekä Uppsalan Yliopistollinen sairaala (Akademiska) ja Tanskasta Aarhusin Yliopistollinen sairaala (AUH). Lisäksi Virosta mukana on Tallinnan Regionaal haigla (PERH). Tutkimussuunnitelman on hyväksynyt Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Virossa paikalliset Eettiset toimikunnat. Tutkimuksen rahoittajina toimivat Valtion Tutkimus Rahoitus (VTR, entinen EVO) ja Suomen Akatemia.

Tutkimusprotokolla on julkaistu BMC musc disord –lehdessä.

Murtumaluokitukset

Käytämme Charles Neer’n kehittämää, yleisesti käytössä olevaa luokitusta, jossa murtumakappaleiden lukumäärää käytetään ilmaisemaan murtuman luokkaa.

Tutkimuspotilaiden sisäänoton tilanne verrattuna optimitilanteeseen.