Etusivu

Väestön ikääntyessä ja toiminnallisen vaatimustason noustessa on yhä tärkeämpää, että kansantaloudellisesti tärkeiden tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen hoito perustuisi vankkaan tieteelliseen näyttöön. On kuitenkin esitetty, että ortopedisen ja traumatologisen tutkimuksen taso on keskimäärin heikko. Valitettavasti suurin osa antamistamme hoidoista perustuukin varsin heikolle tieteelliselle pohjalle. Lisäksi vaikuttaa siltä, että ortopedit ovat innokkaita ottamaan uusia hoitomuotoja ja -välineitä käyttöön ilman laadukasta tutkimusnäyttöä.

Viime vuosina on kuitenkin julkaistu muutamia laadukkaita, satunnaistettuja, kontrolloituja tutkimuksia (RCT), joissa leikkaushoitoa on vertailtu konservatiiviseen hoitoon. Näiden tutkimusten tulokset osoittavat, että mm. akillesjänteen repeämän kirurginen hoito on tarpeetonta ja että suurin osa polven nivelkierukan repeämän leikkauksista ja olkapään tähystyksistä on turhia.

Tutkimusryhmämme on osoittanut, että kahden yleisen murtuman, olkaluun yläosan murtuman ja rannemurtuman, leikkaushoito on lisääntynyt viime vuosina huomattavasti. Syy tälle muutokselle on epäselvä. Vain muutamissa tutkimuksissa on vertailtu satunnaistetussa asetelmassa näiden murtumien leikkaushoitoa ja konservatiivista hoitoa. Kyseisistä tutkimuksista on hankala vetää selkeitä johtopäätöksiä johtuen potilasmäärien pienuudesta, leikkausmenetelmien vaihtelusta ja muista menetelmällisistä ongelmista.

Hyvän traumatologisen tutkimuksen tekeminen on haastavaa. Tutkimuksen huolellisen suunnittelun ja toteutuksen lisäksi tarvitaan riittävä määrä sopivia potilaita. Yksikään pohjoismainen sairaala ei ole potilasmäärältään riittävän suuri toteuttaakseen tällaiset hankkeet yksin kohtuullisessa ajassa. Pohjoismaita yhdistää kulttuurillisten seikkojen lisäksi julkiselle puolelle painottuva sairaanhoito ja kattavat terveydenhuollon rekisterit. Tästä syystä pohjoismainen yhteistyö mahdollistaa laajempienkin kliinisten tutkimusten tekemisen.

Vuonna 2011 NITEP-tutkimusryhmämme käynnisti RCT-tutkimuksen, jossa verrataan olkaluun yläosan murtuman leikkaushoitoa ja konservatiivista hoitoa. Tampereelta käsin johdettu tutkimus aloitettiin Keski-Suomen keskussairaalassa Jyväskylässä vuonna 2013. Vuosien 2013–2014 aikana tutkimus laajeni Karoliinisen yliopistosairaalan molempiin yksiköihin Tukholmassa. Uppsalan yliopistollinen sairaala, Aarhusin yliopistosairaala Tanskassa ja Pohjois-Viron Lääketieteellinen Keskus Tallinnassa liittyivät mukaan syksyllä 2015. Tällä hetkellä tutkimukseen on rekrytoitu 173 olkaluun yläosan murtumapotilasta. Ensimmäiset tulokset saatiin valmiiksi kevään 2017 aikana.

Olemme luoneet toimivan pohjoismaisen yhteistyöverkoston ja tutkimusinfrastruktuurin. Tämän verkoston seuraava iso tavoite on selvittää, tuoko leikkaushoito kipsihoitoa paremman ja kustannustehokkaamman lopputuloksen ikäihmisen rannemurtumassa. Tulevaisuudessa NITEPin tavoite on tutkia satunnaistettujen, etenevien tutkimussarjojen (RCT) avulla muiden yleisimpien ja kansantaloudellisesti merkittävien murtumien hoitoa.

ensimmäinen tutkimuskokous 15.1.16 Tukholmassa: